Aninkaisten kaupunkiosa toimii: 2016

Aninkaisten kaupunkiosapäivä per 3.9.2016

Aninkaisten kaupunkiosapäivä 3.9. oli hienosti sanottuna succee...

Päivä oli tosi menestys. Väkeä oli tuvan täydeltä konserttitalon kahviossa, runsaat puolisenstaa.

Päivän "ohjelmajuontaja"Tapio Peltomaa kertoi aluksi kaupungin uudesta kapunkiosatoiminnan esittämismallista. Tämä tilaisuus on toinen Aninkaisten kaupunkiosaa koskien. Ensi kokemukset tästä ovat myönteiset.

Tutkuja Helena Soiri-Snellman esitti rutinoidusti konserttitalon rakennusvaiheet. Erityisesti hän painotti 1950-luvun rakennustyylin säilymistä.

Filharmonisen orkesterin työskentelyn taustoja selvittivät orkesterin "neitoset" kuljettaen osanottajia paikasta toiseen. Tämä antoi monelle läsnäolijalle mielenkiintoista taustatietoa.

Koulutuspäällikkö Anna Aksentjev esitteli kuin Instituutin ylin hengetär talon toimintaa. Aulatiloissa hän penkille nousten selvitti instituutin toiminnan taustoja. A-auditoriossa hän kertoi lisää näistä asioista. Peltomaa pyöritti Power pointia Puutorin asioista, jota Pauno Narjus ja Jukka Heininen täydensivät. Keskustelua syntyi runsaasti, niin että kirjailija Mike Pohjolan 1827-kirjasta mielipiteenvaihdot jäi vähiin. Toivottavasti siihen voidaan palata...

Yleiskuva päivän annista oli sangen positiivinen. Tuntui siltä, että läsnäolijat saivat jotakin kotiinviemistä.

Kiitokset vetäjille ja esiintyjille sekä Instituutille kahvista ja pullasta!

Ammatti-instituutin koulutuspäällikkö toivotti läsnäolijat tervetulleiksi instituutin tiloihin..

Turun kaupunkiosaviikkojen"ohjelmapäällikkö" Tapio Peltomaa kertoo uusien tapahtumien tavoitteista...

Peltomaa avaa...

https://youtu.be/xiGAWwWYBGY

Helena Soiri-Snellman kertoo;:

https://youtu.be/UX_p0glyEF4

Anna Aksenjajev kertto Ammatti-insituutista

https://youtu.be/FvA881bqwOY

Yli 50henkilöä oli konserttitalon kahviossa kuulemassa päivän alkupuheenvuoroja...

Tutkija Helena Soiri-Snellman esitti vauhdikkaasti konserttitalon syntyjä syviä. Esitys oli tosi turkulaishenkinen, mikä sopi tilaisuuteen hyvin...

Leikelty eri tiedotteista:

Eric Borgström ja konserttitalon taustaa

Ammattioppilaitos oli perustettu jo sodan aikana Nummen kansakoulun lisätiloihin, mutta se oli auttamattoman pieni. Uutta hanketta ei valtiovallan rahoituksesta huolimatta päästy aloittamaan ennenkuin vuonna 1949, kun talvisodasta asti Turun auttamiseen vihkiytyneet göteborgilaiset tarttuivat taas kerran asiaan.

- Rakennetaan turkulaisille tulevaisuus, julisti Suomen avun sikäläinen dynamo, Göteborgin veikkaustoimiston johtaja Eric Borgström. Hänen ansiotaan oli paljolti se uskomattomiin mittoihin noussut tuki, jonka turvin Turkuun rakennettiin myös mm. sekä Turunmaan sairaala että ns. ruotsalaistalojen omakotialueet.

Avustukset eivät aina olleet suoraan rahallisia. Göteborgilaiset keräsivät tavaraa, jonka saattoi muuttaa rahaksi, ja lisäksi kalusteita ja koneita ammattikoulun käyttöön.

Ammattikoulu vihittiin käyttöön toukokuussa 1951. Sen yhteyteen oli ikään kuin varkain rakenteilla Suomen ensimmäinen kansainväliset mitat täyttävä konserttitalo.

Viimeiseen asti sitä nimitettiin Ammattikoulun juhlasaliksi. Valtiovallan tukea olisi tuskin herunut pelkkään konserttisaliin. Musiikkitaiteen tarvitsemat lisämiljoonat tulivat göteborgilaisilta. Turkulaiset tarvitsivat banaani-, omena- ja kahvilastien ohella myös hengen ravintoa, järkeili varoja ohjaileva Borgström.

Göteborgilaiset seurasivat konserttitalon valmistumista tiiviisti ja tarttuivat asioihin, jos jotakin puuttui. Viime vaiheessa Göteborgista rahdattiin Turkuun vielä lämpiön mahtavat ikkunalasit, jollaisia ei Suomesta löytynyt.

Salista rakennettiin 1070-paikkainen 9 800 neliömetrin juhlatila. Rakennukseen tuli myös tilat musiikkiopistolle, kuorosali harjoituksia varten sekä Yleisradion studio. Alakertaan tehtiin keilahalli, joka vieläkin aiheuttaa harmaita hiuksia orkesterilaisille. Sen poistaminen on ensimmäisenä juuri valmistuneen hankesuunnitelman listalla, lupaa Turun filharmonisen orkesterin intendentti Tero-Pekka Henell.

Talon myöhäisfunkkikseksi luonnehdittu arkkitehtuuri on Risto Luukkosen käsialaa. Akustiikan suunnittelusta vastasi yli-insinööri Paavo Arni. Tasosta ei tingitty; Arni kävi mm. seuraamassa Lontoon Festival Hallin rakennustöitä saadakseen työhönsä pohjaa.

Marraskuun 27. vuonna 1952 Turun konserttitalo vihittiin käyttöönsä. Eric Borgström ja Göteborgin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ernst Jungen olivat juhlavieraina.

Juhlaohjelma koetti ilmentää salin monikäyttötarkoitusta. Sibeliuksen ja Beethovenin lisäksi kuultiin sekä operetti- että kuorolaulua, pidettiin puheita ja nähtiin voimistelunäytös.

Akustiikka koeteltiin toden teolla vasta tammikuussa, kun Radion sinfoniaorkesteri soitti salissa Beethovenin VII sinfonian. Kapellimestari Eduard van Remoortel kehui Turun salia yhdeksi Euroopan parhaimmista:

- Minulla on ollut kunnia johtaa konsertteja maanosamme suurissa konserttisaleissa, mm. Lontoossa, Amsterdamissa, Salzburgissa, Pariisissa, Roomassa.. Asetan salinne täydellisesti niitten tasolle, eräissä tapauksissa pidän sitä jopa parempana. Hyvien akustisten ominaisuuksiensa lisäksi konserttisalinne on myös arkkitehtoonisesti vaikuttava ja komea.

Vaikuttava ja ainutlaatuinen se on vieläkin, intendentti Henell ihastelee.

- Missään en ole nähnyt esimerkiksi sellaista ratkaisua, kuin ala-aulan maastoa myötäilevä lattia ja toiseen kerrokseen johtava rinnekäytävä. Konserttitaloon astuu sisään kuin juhlavaan pylväsmetsään, jossa maa aaltoilee jalkojen alla ja puiden takaa häämöttää kodikas tiiliseinä.

Juhlavuoden suunnitelmissa on saada aula toimivampaan käyttöön. Pelkkänä eteisaulana sen kauneus menee hukkaan, sanoo Henell.